Tänään testattiin hellekestävyyttä. Aamusta ensin tottistelemaan kentälle. Kaikki muuhan Nepalla on ok, paitsi metrinen este. Annan sen ponnistaa mennessä ja kiertää tullessa. Pääasia, että tekee sen itseään hajottamatta.
Tottikseen tarvis treenikaveria, että saadaan paikallaoloon kaverikoira ja henkilörinkiä pitäs treenata.. Ho hoi ihmiset! ;)
Sittenpä ajeltiin mettään ja sinne kävin käpöttelemässä n.700m jäljen.
Sillä aikaa kun jälki vanheni tein kolme esineruutu"suikaletta" ja tarkkuusruudun kankaalle.
(Hoi tarkkuusruutu asiantuntijat!!: millaisessa maastosssa tarkkuusruutu yleensä kokeessa on? onko se ruohikossa, voiko se olla esim jäkälämaastossa??)
Esinesuikaleista esineet nousi hyvin, viimeisessä suikaleessa lähellä ollut esine ei ensin tarttunut nenuun, mutta uusinta lähetyksellä nappinosto.
Siitä sitten lähdettiin polkua talsimaan ja tehtiin pudotettu, mikä nappiin.
(Hoi pudotetun asiantuntijat!!: voiko pudotettu olla  tosi leveällä polulla/ jopa tiellä?).
Ja miten peräkkäin kaikkien näiden suoritukset kokeessa on?

Seuraavaksi euroa etsimään tarkkuusruutuun ja se löytyikin hyvin jäkälien seasta.
Neepu autoon levähtämään hetkeksi. Sillä aikaa Figo ja Ami sai loikkia metsässä.(Sekös Neppua sapetti..)
Jälki vanheni n.1h15min ja se meni tosi tosi tarkasti viimeiselle kepille asti. Siihen asti oli nostanut kaikki ok.
Viimeisen kepin lähestyessä Neppu nosti pään ja höristi korvia..ikäänkuin olisi saanut jonkin pelottavan hajun nenuun. Ei millään meinannut alkaa uudestaan jäljestämään itsenäisesti vaan vasta kehoituksesta laski nenun ja ilmaisi viimeisen kepin. Vapautin koiran, keräsin liinan ja hipsin aika livakkaasti autolle..hui.