Tuulta uhmaten kävin pikaiseen ottamassa esineitä. Noh, sehän on hyvä vaan että tuulee! Tosin vähempikin tuuli olisi riittänyt..
Tein neljä aika kapeaa, mutta pitkää suikaletta. Ekalle ja kolmannelle esineet pudotin aivan taakse, tokalle ja vimpalle esineet puolessa välissä. Joka lähetykseen lähti hyvällä tempolla ja nenu oli alusta asti auki kun niin näppärästi löysi ja palauttikin nopealla vauhdilla. Tällä kertaa ei ollut yhtään turhaa juoksentelua.
Tosin toisen esineen (pipon) löytäessään suikaleen puolesta välistä, lähti pipo suussa painamaan suoraan minusta päinvastaiseen suuntaan... en puhunut mitään.
Hävisi jo näkyvistäkin, kunnes oli vissiin tajunnut että juoksee väärään suuntaan Nauru
Sieltä sitten hirmusta ryydloikkaa takaisinpäin! Heh.. no se on Neppu..
Kyllä se osaa, kun vaan ajatus on mukana ja varjokaveri kotona!