Do diin, nyt on Vaalan jälkikisat käyty.
Jälkiosuus oli ensimmäisenä. Ilma oli tosi lämmin ja kuivalla kangas/jäkälämaastossa virtasi itselläkin hiki pitkin selkää taaplatessa Nepun perässä.. 
Jouduimme heti alkuun kävelemään jäljen aloitukseen jonkin matkaa, kun autolla ei päässyt metsätietä kovin lähelle niin jätin auton suosiolla risteyspaikalle. Ja Nepulla tietty jo heti autolta lähtiessä nenu maassa kun tietää mitä oltiin menos tekemään, niin olisko se jo heti alkuun suurimman virran imenyt.
Puin kyllä jälkivermeet vasta aloituspaikalla päälle. Janalähtö alkoi ihan hyvin ja ottikin ensin oikeaa suuntaa jäljelle, mutta jostain syystä kaarsi takaisinpäin ja takajäljelle. Siitä sitten takaisin janalle, josta päästiin porskuttamaan oikeaan suuntaan. Minä sain noottia siitä, että kerin turhaan liian aikasin liinaa lyhyemmäksi. Sitä kun ei pannareissaan älyä mitä tekee.. sijaistoiminto ;oP
Alkujäljestys oli kyllä hieman haparoivaa siksakkia ja aikamme tolskattua eteenpäin, päättelin että nyt on kyllä jälki hukassa. Otettiin hiukan pakkia ja Nee nosti uudelleen jäljen. Pian löytyi kepakko, en ole varma oliko ensimmäinen. Sittenpä tuntui että taaplattiin ikuisuus kankaalla. Kolme kepakkoa sieltä vielä löytyi ja vihdoin oltiin jäljen loppuosassa. Päädyimme tielle, mistä bongasin et janamerkit oli aika lähellä ja päättelin et jäljen täytyy päättyä johonkin lähelle, Nee porskutti pokkana tien yli "muka" jäljestäen, mutta älysin pian, että ei se mitään jäljestä, kohan haahuilee. Palattiin tielle ja siitä sitten hoksasin että jäljen loppumerkki olikin siinä lähellä ja yritin vielä paikata, josko lähtisi etsimään uupunutta viimeistä keppiä. Neppu oli jo niin väsynyt, eikä oikein älynnyt minun kuivasta suusta hinkaistuja "missä keppi"-kehoituksia. Vilaisin kelloon ja päätin että olkoot, mennään luovuttamaan ne mitä löydettiin. Penteles sentään..
Tulokseen ei siis mahkuja, mutta päätettiin ottaa esineruutu harjoituksen kannalta. Ehdin käyttää Nepun uimassa tässä välissä ja palautumisaikaa jäljeltä oli hyvin, mutta silti Nee oli hieman löysä. Lähti kyllä ruutuun humputtelemaan, mutta ei esineen esinettä sieltä noussut. Tuulenvärähdystäkään ei oikein kuivalla kankaalla tuntunut.. Vaihdoin paikkaa ja otin uusia lähetyksiä, mutta ei, aika loppui. Noh, eipä tuo sitten haitannut vaikkei kepakoita sen enempää löytynytkään kun kerran esineruutukin meni persiilleen. Keskeytettiin siihen, eikä jatkettu tottikseen. Tänäpäivänä tällä tavalla, jatketaan varmaan jälkikisojen merkeissä ensi kesänä. Täälläpäin kun ei noita kokeita pilvin pimein ole ja menovesi aika kallista ajella kauemmaksi..